Ja mä tykkään korianterista Korianteri on hyvää. Joten puuttuuko minulta nyt se geenimuunnos. Kohta saan itse viljelemää korianteria leivän päälle, sitten on veressä taas ravinteita ja jaksaa kitkeä lisää.
Uutinen on alun perin MTVn sivulla mutta ne sivut lataa liian hitaasti.
*************
Geenit vaikuttavat kaikkeen, ja näin on myös makuaistimme kohdalla. Testaa geenien vaikutus makuaistiin maistamalla korianteria!
Korianteri on yleisesti käytetty mauste etenkin Aasiassa, mutta toiset eivät voi sietää tämän yrtin makua. Tiesitkö miksi?
"Hyi, saippuaa!"
Jos korianteri maistuu suussasi saippualta, sinulla voi olla hajuaistiin liittyvä geenimuunnos. Tästä syystä monien on vaikea käsittää, miksi korianteria laitetaan koskaan ruoan mausteeksi – ja toiset taas rakastavat ruokia, jotka on maustettu korianterilla.
Ilmiö on huomattu useissa tutkimuksissa. Asiaa ollaan tutkittu muun muassa Cornellin yliopistossa.
Olisko nyt ilmaston lämpenemisen kauhupuheiden aika vihdoin loppu?
Voisko vaan todeta että maailman kaikkeuden ilma ym asiat ei ole meidän käsissä.
Maapallon pohjoisosa on vaan joskus ollut niinkin lämpöinen että täällä kasvoi palmuja.
Maapallon asiat nyt vaan muuttuu halusimme sitä tai emme. Olihan aika kun ihmisiäkään ei ollut. Niin paljon on maapallolla miljoonien vuosien aikana tapahtunut muutosta ettei pieni ihminen voi havaita sitä vajaan sadan vuoden aikana kun täällä tallustaa.
Tokikin ilmasta kannattaa pitää huolta, koska ihminen ei elä ilman kunnollista puhdasta ilmaa, muistetaan se.
Outo säämysteeri Suomessa - Meteorologi: ”Ei oikein mitään selitystä”
Forecan meteorologi Markus Mäntykangas ihmettelee tilastoja keskilämpötiloista, jotka kertovat kesäkuun lämpötilojen viilenneen 50 viime vuoden aikana. Hän viittaa blogissaan Ilmatieteen laitoksen tilastoihin keskilämpötiloista.
-Esimerkkeinä käytettäköön Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän lentoaseman keskilämpötiloja. Havaintojaksojen välillä talvikuukaudet ovat lämmenneet selvästi, noin reilulla asteella viimeisen 50 vuoden aikana. Talvikuukausien selvä lämpeneminen on havaittavissa muillakin mittausasemilla. Myös muissa kuukausissa näkyy keskilämpötilan osalta lämpenevä trendi, mutta kesäkuun kohtalo on mysteeri, Mäntykangas kirjoittaa.
Hän sanoo, että Utsjoen mittausasemaa lukuun ottamatta kesäkuu näyttäisi viilenneen 50 viime vuoden aikana suuressa osassa Suomea. Viileneminen on Mäntykankaan mukaan keskimäärin 0,1-0,4 asteen luokkaa.
-Ilmiö on mielenkiintoinen, eikä sille ole oikein mitään selitystäkään tarjolla. Ikään kuin kesät olisivat viilenneet alkupäästään, mutta lämmenneet keski- ja loppupäästään, hän kommentoi.
Päättyvä kesäkuu ei Mäntykankaan mukaan ole ollut poikkeuksellisen viileä.
-Ilmamassa Suomen yllä on tällä viikolla ollut kesäisen lämmintä: aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä edellytyksiä olisi koko maassa ollut laajalti 20-25 asteen lämpötiloille, mutta runsas pilvisyys, sadealueet ja -kuurot ovat rajoittaneet lämpötilan nousemista. Suomen länsipuolella ilmamassa on aika ajoin ollut huomattavastikin Suomea viileämpää, joten kesäsäämme on itse asiassa ollut melko luksusta verrattuna esimerkiksi Norjan tai Islannin säähän, hän sanoo.
****
Sellasta nyt vaan sattuu, ja sattuu tavallaan kokoajan, muistellaan jääkautta sekin oli pitkä ja kylmä ja meillä. Mikä estää uuden ison mullistuksen tulemista taas meille vaikka saharan ilmasto tai jääkausi taas.... mistä tän maapallon metkuja kukaan etukäteen tietää. Senkun fiilistellään mukana aika joka meille on annettu.
Vaarallinen tulipolte rantautui Manner-Suomeen: ensimmäinen löydös Hämeessä Manner-Suomen ensimmäinen tulipolte-kasvitautilöydös tehtiin hämäläisessä taimimyymälässä. Se ei ole vaarallinen ihmisille tai eläimille, mutta ainoa keino estää leviäminen on tartunnan saaneen kasvin hävittäminen.
Manner-Suomen ensimmäinen tulipolte-kasvitautilöydös tehtiin hämäläisessä taimimyymälässä. Aiemmin vaarallista kasvitautia on löydetty Ahvenmaalta. Tautia löydettiin virolaista alkuperää olevista päärynäpuun taimista, Pepi-nimisestä lajikkeesta.
Taimien toimittaja on Maisematukku Oy.
Samaa kasvierää on toimitettu Suomessa 58:aan toimipisteeseen, joista 11 on Hämeessä. Puut pyydetään toimittamaan takaisin ostopaikkaan.
Tulipolte on bakteeritauti. Sen tärkeimpiä isäntäkasveja Suomessa ovat erityisesti hedelmäkasvit, muun muassa omena- ja päärynäpuut, pihlajat ja ruusukvittenit. Se ei ole vaarallinen ihmisille tai eläimille, mutta sen leviämisen estämiseksi ei ole muuta keinoa kuin kasvien hävittäminen.
Kotimaa 16.6.2015 klo 20:03 | päivitetty 16.6.2015 klo 20:03
Metsän tärkein kasvi kaipaa kosteutta ja vähän valoa
Mustikat tarjosivat tänä vuonna auliisti kukintoja pölyttäjähyönteisille. Kimalaisia pörräsi, mutta niille olisi ollut hommia enemmän kuin ne ehtivät hoitaa. Monet muut hyönteiset eivät pystyneet lentämään sateiden ja tuulien takia. Mustikan raakileita on nyt siis vähemmän kuin kukintoja oli.
Mistä on kyse?
•Mustikan kukinta onnistui, mutta pölyttäjät olivat vähissä.
•Mustikan sadosta tulee ehkä kohtalainen.
•Sato valmistunee ainakin viikon myöhässä.
•Mustikka on kärsinyt rakentamisesta ja avohakkuista.
•Sen pinta-ala on puolittunut viime vuosikymmenien aikana.
Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo tutkii parhaillaan varputason kasvustoja ilomantsilaisessa metsässä. Viime viikolla hän kävi tarkistamassa kolme koeruutua Etelä-Pohjanmaalla. Alavudella, Lapualla ja Nurmossa mustikan kukinta on ohi ja raakileet ensimmäisessä vaiheessa.
– Raakileita on kohtuullisesti, mutta enemmänkin voisi olla. Pölyttäjiä ei ehkä ole ollut tarpeeksi ja se voi laskea satoennustetta, sanoo Salo.
Tilanne on sama eri puolilla Suomea. Kylmyys, tuuli ja sateet ovat haitanneet monia lentäviä hyönteisiä. Kaikki hyönteiset eivät ole lentäneet juuri silloin, kun olisi pitänyt. Mustikka kukkii 6-10 päivää, johon lentäminen ja pölyttäminen pitäisi ajoittaa.
– Kimalaisia on ollut kohtuudella, mutta työsarkaa olisi ollut suuremmalle määrälle, toteaa Salo.
Lopullinen tieto kukintojen ja raakileiden eroavuuksista saadaan parin viikon sisällä, kun eri puolilta Suomea sijaitsevista koeruuduista tulevat tulokset.
Mustikka ja Salo toivovat kosteutta
Tällä hetkellä mustikan satoennuste on "kohtuullinen". Heinäkuun säiden toki pitää vielä onnistua mustikan kannalta. Eikä se onnistuminen tarkoita samaa aurinkoisia lomasäitä odottavalle ihmiselle.
Ihmiset haluavat grillata itseään, mutta silloin mustikka itkee metsässä
– Kauko Salo, metsäntutkija
Kypsymisvaiheessa mustikka tarvitsee runsaasti kosteutta.
– Ei tarvisi hellejaksoja olla silloin. Ihmiset haluavat grillata itseään, mutta silloin mustikka itkee metsässä. Ja minä kuulun niihin, jotka ovat mustikan puolella, naurahtaa Salo.
– Toki aurinkoisiakin päiviä pitää olla, mutta mustikka on sopeutunut viileään ja kosteaan ilmastoon.
Sen verran hitaasti kasvukausi on lähtenyt liikkeelle, että mustikan sato valmistuu ehkä noin viikon normaalia myöhemmin. Sama koskee puolukkaa, joka ei vielä edes kunnolla kuki.
Herkkä mustikka tarvitsee puiden suojaa
Kauko Salo kohahdutti joskus suomalaisia julistamalla, että mustikka on metsän tärkein kasvi. Edelleen hän pitää mustikan puolia.
– Jos ajatellaan metsän ekosysteemin kannalta, mustikka on erittäin tärkeä ravintokasvi. Sitä käyttävät monet nisäkkäät ja esimerkiksi metsäkanalinnut. Ihminen voi pärjätä ilman, mutta monelle muulle lajille se on erittäin tärkeä, painottaa Salo.
Mustikan tulevaisuus ei ole ihan itsestäänselvyys. Sen tuottokyky ei Salon mukaan ole laskenut, mutta pinta-ala on jopa puolittunut viime vuosikymmenien aikana. 1950-luvulla mustikan peittävyys oli vielä 16%, nyt se on noin 8%.
Mustikka on kärsinyt rakentamisesta ja metsien pirstaloitumisesta. Eikä herkkä kasvi kestä isompia hakkuita. Puolukka esimerkiksi pystyy kasvamaan ja tuottamaan marjaa avohakkuualueillakin, mutta mustikka ei kestä paahdetta ja kuivuutta.
– Avohakkuun jälkeen voi mennä 10 tai jopa 20 vuotta, ennen kuin mustikka voi taas tuottaa marjaa. Sen sijaan on tutkittu, että harvennushakkuu voi olla hyvä mustikalle. Se ei ole täysin varjokasvi, vaan se tykkää valon lankeamisesta maahan, luonnehtii Salo.
Häme 27.6.2015 klo 15:49 | päivitetty 27.6.2015 klo 16:44
Punaisia kiviä ja pyöriviä päitä – linnut eivät ahmi mansikoita, jos puutarhuri muistaa vaihdella karkotuskonsteja
Suomalainen marjakausi menee nopeasti ohi. Niin marjojen ammattimainen viljelijä kuin harrastajapuutarhurikin toivoo, että linnut söisivät sadosta mahdollisimman vähän. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta kerrotaan, että tietoa ja kokemuksia erilaisista linnunpelättimistä kerätään jatkuvasti.
Perinteinen linnunpelätin saattaa sekin karkoittaa lintuja, jos sen paikkaa vaihdellaan, eikä se ole ainut karkoituskonsti. Kuva: Kati Turtola / Yle
Marjanviljelijän tai puutarhaharrastajan on muistettava vaihdella useasti linnun karkotuskonstejaan puutarhassa. Linnut oppivat äkkiä, ettei linnunpelättimistä ole niille vaaraa.
– Ajan kanssa linnut tahtovat tottua näihin, ellei välineitä vaihdella jatkuvasti tietää toiminnanjohtaja, puutarhaneuvos Hannu Salo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.
On tärkeää, että lintujen pelottelussa, siivekkäät eivät vahingoitu.
– Kaikki ne ovat nimenomaan karkotusvälineitä, painottaa Salo.
Tuulessa pyöriviä päitä ja paukkuvia ääniä
Marjanviljejä Pirkko Kämärin omistamalla Kankaisten marjatilalla Hämeenlinnassa on vuosien varrella kokeiltu monenlaisia konsteja.
– Viime vuonna meillä oli käytössä tuulessä pyörivät päät. Se on sellainen iso hyrrä, jossa on silmät. Paras keino tähän mennessä on ollut heliumilla täytetty pallo, joka liikkuu ylös ja alas tuulen mukana mansikkamaan päällä.
Puutarhaneuvos Salo muistuttaa vanhasta konstista, jossa marjamaan päälle viritellään haukkaa muistuttava, styroksista tai muovista valmistettu lintu. Osa uudemmista pelotteista puolestaan karkottaa lintuja äänellään.
– On kaasuvalmisteisia, tavallaan paukahtavaa ääntä pitäviä vekottimia, joka päästävät haulikon ääntä muistuttavan äänen. Se välillä aina jysähtelee ja pelottelee lintuja. Tänä vuonna on kokeiltu amerikkalaista laitetta, jossa satunnaisesti tulee erilaisia petolintujen ääniä ja lintujen varoitusääniä, kertoo puutarhaneuvos Salo.
Rastasta ei puijata punaisilla kivillä
Kotipuutarhurit kokeilevat välillä vanhanaikaisia variksenpelättimiä, jotka seisovat paikoillaan uhkaavasti marjamaan laidalla. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja ei tyystin tyrmää hiljaisten hahmojen vaikutusta, mutta pitää staattista pelottelijaa melko tehottomana.
– En sano, että siitä ei mitään hyötyä olisi, mutta hyöty on kyllä hyvin lyhytaikainen. Linnut tottuvat tälläisiin paikallaan oleviin aika äkkiä, toistaa Salo.
Kekseliäät marjanviljelijät ovat vuosien varrella kokeilleet monenlaisia keinoja.
– On jopa maalailtu pieniä kiviä punaisiksi ja laitettu niitä penkkiin. Että kun rastas käy sitä kopauttamassa, niin se huomaakin, ettei tämä ollutkaan syötävää. En sitten tiedä, mikä näitten teho on, naurahtaa Salo.
Vanhaa musiikkia mansikkamaalle
Monella pihalla killuu tänäkin kesänä vanhoja cd-levyjä marjapensaiden ja mansikkamaan yläpuolella. Puutarhaneuvos Hannu Salon mukaan cd-levyt ovat oiva keino kotipuutarhurille pelotella siivekkäät marjavarkaat pois.
– Kyllä luulen, että se toimii. On cd-levyjä kokeiltu ammattiviljelmilläkin, muistaa Salo.
Pensasmustikka ja punaherukka ovat rastaiden herkkua
Kotipuutarhuri voi käyttää myös rastasverkkoja, jos marjamaa ei ole kovin iso.
– Etenkin, jos on kyseessä punaherukka tai pensasmustikka, jotka tuntuvat olevan erityisesti lintujen mieleen. Eivät ne niin kalliita ole, etteikö sellaistakin voisi kokeilla ja suojaava vaikutus on erittäin hyvä, kehuu Hannu Salo.
Linnuilla ja siileillä on ikävä taipumus jäädä kiinni rastasverkkoihin. Hannu Salo muistuttaakin, että verkon liepeet on nostettava niin ylös, että ne eivät roiku maassa saakka.
Toiset kotipuutarhurit ovat korvanneeet verkot hallaharsolla. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja pitää harsoakin kelpo konstina, kunhan puutarhuri huolehtii ilmanvaihdosta.
– Tälläinen normaali harso, mitä käytetään sadon varhaistamiseen ja hallantorjuntaan, kyllä sekin toimii. Tosin aurinkoisina päiväinä lämpötila harson alla voi nousta hyvinkin ylös. Verkolla ei ole sitä vaikutusta.
Paras linnunpelätin on puutarhuri itse
Marjanviljelijä Pirkko Kämäri sanoo, että onneksi marjatiloilla poimijat ja asiakkaat karkoittavat kuumimpana sesonkina marjoja napsimaan tulevat linnut. Sama keino toimii myös pienellä pihalla.
– Kotipuutarhurin paras linnunpelätin on ihminen itse, joka oleskelee mahdollisimman paljon kauniissa puutarhassaan ja toimi myös lintujen karkoittajana, hymyilee Kämäri.
Kati Turtola
Kati Turtola @turtola Yle Häme
Perinteinen linnunpelätin saattaa sekin karkoittaa lintuja, jos sen paikkaa vaihdellaan, eikä se ole ainut karkoituskonsti. Kuva: Kati Turtola / Yle
Riistapäällikkö Jukka Keränen Suomen riistakeskuksesta Kainuusta kertoo, että jutut hämmästyttävän pelottomista metsoista ovat tuttuja. Kyse on kuitenkin poikkeuksellisesta käytöksestä.
- Puhutaan niin sanotuista hulluista metsoista, jotka on kyllä yleensä koirasmetsoja. Näitä tapauksia tulee ilmi silloin tällöin eri puolella Suomea, sanoo Keränen.
Keräsen mukaan metsäkanalinnuista juuri metsoilla tiedetään esiintyvän "kesyyntymistä". Syyksi on arveltu muun muassa lintujen hormonitoiminnan häiriöitä ja lajin elinympäristöissä tapahtuneita voimakkaita muutoksia. Venäjän Karjalan puolella ei Keräsen tietojen mukaan ole hulluja metsoja tavattu.
- Kyllä se tietynlaista kesyyntymistä on, mutta mikä sen aiheuttaa, niin sitä ei varmaan tarkkaan tiedetä.
